Ne oli ne mustat joutsenet,
sen pikimustan lammen keskellä.
Ne mustiin pukeutuneet vaeltajat,
jotka pysyivät aina siinä lammessa.
Ne Joutsenet sai mut aina itkemään.
Yhtenäkään talvena ne ei lentäny pois,
ne ties et se musta lampi,
ei jäädy.
Yhtenäkään keväänä ne ei tullu takas,
ne ties et niitten ei tarvii ees lähtee.
Ne ties, et ne selvii talvenkin,
siinä lammessa.
Mä huolehdin niistä,
ja ne musta.
Olinhan minä,
sen mustan lammen,
Musta Lady. >
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti