Valkoiset joutsenet

Ne silmiäkirvelevän kirkkaat Joutsenet,
ne lauloivat aina siellä lammella,
jota minä rakastin.

Ne Joutsenet muutti joka talvi lunta karkuun,
ne ties et ne ei selvii talvea,
edes sillä kauniinvalkoisella lammella.

Ne Joutsenet sai mut aina hymyilemään,
silloinkin, kun ne lähti Etelään.
Mutta eniten ku ne palas sieltä.

Mä rakastin Jokaista,
Jokaista joutsenta yksitellen,
jokaista samanverran.

Ne kuiskaili aina mun korviin,
kauniita säveliä,
pitkiä äänenvenytyksiä,
kauniita kimeitä äänähdyksiä.

Ja mä rakastin,
mä olin niitten kaikkien äiti,
rakastaja, ja sisko.
Mä olin niitten Jääkuningatar

Mustat Joutsenet

Ne oli ne mustat joutsenet,
sen pikimustan lammen keskellä.
Ne mustiin pukeutuneet vaeltajat,
jotka pysyivät aina siinä lammessa.

Ne Joutsenet sai mut aina itkemään.

Yhtenäkään talvena ne ei lentäny pois,
ne ties et se musta lampi,
ei jäädy.
Yhtenäkään keväänä ne ei tullu takas,
ne ties et niitten ei tarvii ees lähtee.
Ne ties, et ne selvii talvenkin,
siinä lammessa.

Mä huolehdin niistä,
ja ne musta.

Olinhan minä,
sen mustan lammen,
Musta Lady. >