Syödään sisältä

Kirvelevää, pistävää kipua,
mun sisällä,
vaikka siellä ei saisi olla mitään
muuta kuin minä.

Se joku syö mua sisältä,
raastaa mun soluja
ja vie mun voimat
jonnekkin piiloon
Kukaan ei saa sitä pois,
se vaa jatkaa kasvamistaan,
jokaisen solun ja lihan jälkeen,
se vaan kasvaa.

Kunnes se vie mut kokonaan,
vie kaikki mun voimat,
kaiken mun tahdon elää.

Kunnes,
kunnes pääsen pois


---

tämä on sitten kirjoitettu jonkun ihmisen toiveesta,
minulla ei ole syöpää, eikä muutakaan tälläistä tautia!

Rakkaus vanhassa vihkossa

Vihkossani oli sana: rakastan.
Se oli kirjoitettu vuosia sitten,
silloin kun en itseasiassa
edes tiennyt mitä se tarkoitti.

Se oli kirjoitettu huteralla kaunokirjoituksella,
ja se oli suttuuntunut vuosien varrella.
Nyt kun luin sen siitä, vanhasta,
repeiltyneestä vihkosta,
mieleni muisti automaattisesti jotain.

Nyt tiedän mitä rakkaus on,
tiedän miltä se tuntuu, rakastaa.
Nyt tiedän että se koskee,
silloin en sitä tiennyt.

Olin vain pieni ihastunut tyttönen,
joka ei tiennyt rakkauden huonoja puolia.

Unilaulu

Sulje silmäsi ja sukella uneeni,
tee rauha ja rakkaus sydämeeni.
Älä koskaan, älä koskaan avaa silmiäni,
anna minun elää haavemaailmassani,
sinun kanssasi ikuisesti.

Sun kanssas haluan laulaa
ikuista tuutulaulua, ja upota uneen,
kuunnella Joutsenlaulua,
sekoitettuna sinun ääneesii, ja rakastaa.
Sun käsivarsillasi haluan unohtaa surun,
ja ikävän.
Laula mun kanssa tätä Unilaulua.

Kirjoitetaan tarina meidän unista,
ja lauletaan siistä lauluja.
Ei muille, vain meille.
Meideän unet on meidän salaisuuksia.

Syksy

Tuulenvireitä
harvareikäisen neuleeni läpi,
iho kananlihalla.
Routa tuee,
ja jäätää maan,
varpaitani paleltaa.

Anna syksyn tulla kokonaan,
älä jätä sitä odottelemaan,
sen on tarkoitus tulla,
samalla tavalla kuin kesäkin.

Leijailevat lehdet,
ilmapyörteissä sekoittuneena,
en osaa erottaa niitä toisistaan.
Pyörivä ilma saa keuhkoni täyteen,
puhdasta ilmaa Pohjoisesta.

Kai se syksy saapuu vähitellen,
tänäkin vuonna,
kituva syksynsiemen,
kasvaa komeaksi puuksi,
saa kaiken kylmenemään.

Syksy on saapunut,
ainakin melkein

Ilmastonmuutos

Kun kesällä sataa lunta,
ja jouluna on hellettä,
on elämäni mennyt sekaisin.

Kun kesällä teet lumienkelin,
ja jouluna piehtaroit kukkaniityllä,
olen unohtanut sinut.

Kyyneleistä vereksi

Valkoisessa leningissä,
korkeissa mustissa koroissa,
seisoskelen keskellä veren valtamerta
suuria jokia, täynnä tuskaa.

Suolan kitkeröimät kyyneleet,
polttaen putoilevat iholleni,
naamalleni arpia polttavat.

Kirkkaat suruvirtaukset,
muuttuvat veriseksi tulvaksi,
Aina maahan asti tippuen.

Laulan.
"Soi laulu horroksen,
kauniiden ketokukkasten,
kyyneleiden peittämät kasvot,
katselevat sinua..."

Valkoiset joutsenet

Ne silmiäkirvelevän kirkkaat Joutsenet,
ne lauloivat aina siellä lammella,
jota minä rakastin.

Ne Joutsenet muutti joka talvi lunta karkuun,
ne ties et ne ei selvii talvea,
edes sillä kauniinvalkoisella lammella.

Ne Joutsenet sai mut aina hymyilemään,
silloinkin, kun ne lähti Etelään.
Mutta eniten ku ne palas sieltä.

Mä rakastin Jokaista,
Jokaista joutsenta yksitellen,
jokaista samanverran.

Ne kuiskaili aina mun korviin,
kauniita säveliä,
pitkiä äänenvenytyksiä,
kauniita kimeitä äänähdyksiä.

Ja mä rakastin,
mä olin niitten kaikkien äiti,
rakastaja, ja sisko.
Mä olin niitten Jääkuningatar

Mustat Joutsenet

Ne oli ne mustat joutsenet,
sen pikimustan lammen keskellä.
Ne mustiin pukeutuneet vaeltajat,
jotka pysyivät aina siinä lammessa.

Ne Joutsenet sai mut aina itkemään.

Yhtenäkään talvena ne ei lentäny pois,
ne ties et se musta lampi,
ei jäädy.
Yhtenäkään keväänä ne ei tullu takas,
ne ties et niitten ei tarvii ees lähtee.
Ne ties, et ne selvii talvenkin,
siinä lammessa.

Mä huolehdin niistä,
ja ne musta.

Olinhan minä,
sen mustan lammen,
Musta Lady. >

Afrodite

Sä sivelit sormillasi
mun ihoani,
saaden sen kananlihalle.
Sä katsoit silmilläsi
mun silmiäni,
saaden minut punastumaan.

Sä kosketit jokaisella ruumiinosallasi,
ja minä rakastuin.
Jokainen ruumiinosasi,
sai minut täyttymään kiihkosta,
huutamaan nautinnosta,
ja itkemään ilosta.

Jokainen kosketuksesi,
sai minut tuntemaan oloni
todelliseksi.
Ei sanoja, ei lauseita,
vain katse ja kosketus.

Täyden kuun aikaan
et ole ihmissusi.
Olet jotain paljon suurempaa.

Olet
Rakkauden kuningas>

Kielletty hedelmä

Sä näit ku mä kävelin,
keskellä tietä.
Sä näit ku mä itkin,
ja olin masentunut.

Sä näit tekstin mun pään päällä;
"Kielletty hedelmä"
Niin siinä luki,
se oli sun alitajunnassas.
Sä tiesit ettet saa koskea muhun,
mä olin allapäin,
liian helposti saatavana.

Sä seurasit mua,
jokaista liikettäni,
jokaista kyyneltäni,
kuin opetellen lukemaan minua.
Kuin avointa kirjaa.

Sä unohdit sen tekstin,
mä olin sun tajunnassas vapaata riistaa,
valmiina poimittavaksi.
Sä unohdit,
että olin kielletty hedelmä.

Sä menit liian pitkälle,
veit meidät Eedenin Puutarhaan,
meillä ei ollut mitään päällä.
Mä häpesin, mutta sinä.
sinä vain jatkoit.

Sä otit mut, kosketit,
ja mä itkin.
Sä kosketit mua,
ja sait musta kaikki nesteet pihalle
Mä itkin, ja vuosin verta.
Sä kosketit, jätit jälkesi.
Otit kielletyn hedelmän,
käytit sitä hyväksesi.
Puraisit minusta palan.

Seuraava ohikulkija
näkee vain hedelmän,
josta on haukattu pala pois.

Kukaan ei halua minua
enää.

Timantit

Samea, värillinen, kirkas.
Timantteja on monenlaisia,
kuten on ihmisiäkin.

Jokainen ihminen on aarre,
yksi timantti.
Pieniä kimalluksia,
ja myös joitakin säröjä.

Minä olen sininen timantti,
näin minulle kerrottiin.
Sininen timantti kuvastaa
rehellisyyttä, raikkautta
kuulemma.

Jokainen timantin väri
alkaa mustasta.
Siihen lisätään värejä,
ominaisuuksia
ja niistä tulee sekoitus.

Jos mustaan timanttiin
lisätään rehellisyys,
valkoinen
siitä tulee harmaa.

"Minkä värinen timantti sinä olet?"

Muste

Kynän jäljet paperilla,
tuhruisia sanoja
musteella kirjoitettu.
ehkä kolme lausetta

Kirjaimien kaaret,
ne saa silmäluomet
uupumaan uneen.

Suurilla haave-aalloilla,
sellasilla pehmeillä,
lennän hymyillen
onnen satamaan.

Vetiset silmät havahtuvat,
musteen hento tuoksu
kulkeutuen ilmassa.

Sata sivua tekstiä.
ja suuri laikku
levinnyttä mustetta.

Tyhjä pullo

Olet kuin tyhjä pullo
kerran korkattu,
ja viskattu menemään.

Ehkä joku muu
löytää sinut,
katuojasta.

ikävä

Ikävän kyyneleet,
kuin pistohaava kyljessä.
Vuotavana putoavat,
kuin vesiputous.

Muodostaen sanan maahan.
"Ikävä"

Tippuvien pisaroiden
kuiskauskuoro,
huutaen ikävää.

Sormeni käpristelevät,
kirjoitettuani sanan,
kellertävälle paperille.
"Ikävä"

Silmät tuskasta sulkeutuen,
palava pistely,
ja kaksisataa kyyneltä.

Toivottavasti en kuole,
verenhukkaan.>

Virukset

Viha on virus.

Oikeilla menetelmillä
sen voi kitkeä pois.

Kuten rakkaudenkin>

Hymy

Nyt tiedän miksi vauvat,
pikkulapset.
tykkäävät nallekarhuista.

Ne hymyilevät,
niitä voi halata,
ja ne kuuntelee.

Vaikka ne ei ymmärtäisikään
sanaakaan jokelluksestasi

Loppuun kulunut

Olen kulunut loppuun,
kuihtunut muruksi,
kuten tuo pyyhekumikin.

Kaikki sanat on jo käytetty>

Erinlainen

Miksi ihmisiä,

kuten minuakin,

yritetään muuttaa?



Eikö jokaisella,

sinullakin,

ole oikeus olla

         juuri sellainen

         kuin haluaa?

Kivimetsä

Ennen sydämmessäsi kasvoi kultaisia neilikoita,
hopeareunusteisia ruusuja hopealaaksossa.

Nyt näen tuhkautuneen silmäparin,
tuijottamassa graniittisia peltoja,
toivoen löytävänsä yhden elävän sielun.

Ennen sydämessäsi kasvoi Eedenin puutarha,
nyt kivimetsä,
täynnä kuivuutta,
kylmyyttä ja tuskaa.

Jos oikein etsit, löydät jonkun sieltä,
kivimetsän syövereistä.

Suolapatsaana

Huomionkipeyttä

Puhelinlasku tuli
ja siellä
luki
pienellä präntillä:
"125 huomion kaipuuta"

<125>