Kyyneleistä vereksi

Valkoisessa leningissä,
korkeissa mustissa koroissa,
seisoskelen keskellä veren valtamerta
suuria jokia, täynnä tuskaa.

Suolan kitkeröimät kyyneleet,
polttaen putoilevat iholleni,
naamalleni arpia polttavat.

Kirkkaat suruvirtaukset,
muuttuvat veriseksi tulvaksi,
Aina maahan asti tippuen.

Laulan.
"Soi laulu horroksen,
kauniiden ketokukkasten,
kyyneleiden peittämät kasvot,
katselevat sinua..."

ikävä

Ikävän kyyneleet,
kuin pistohaava kyljessä.
Vuotavana putoavat,
kuin vesiputous.

Muodostaen sanan maahan.
"Ikävä"

Tippuvien pisaroiden
kuiskauskuoro,
huutaen ikävää.

Sormeni käpristelevät,
kirjoitettuani sanan,
kellertävälle paperille.
"Ikävä"

Silmät tuskasta sulkeutuen,
palava pistely,
ja kaksisataa kyyneltä.

Toivottavasti en kuole,
verenhukkaan.>